Otso Karpakka
Otso Johannes Karpakka (ent. Kaarbacka) (11. lokakuuta 1914 – 4. toukokuuta 2005)lähde? oli turkulainen kuvataiteilija. Hän kuului turkulaisten modernistien ydinjoukkoon. Hän kävi Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulua.
Karpakka avioitui vuonna 1945 Hilkka Toivolan kanssa. Pariskunta toteutti yhdessä useita monumentaaliteoksia, freskoja ja muun muassa lasimaalauksia Turun Mikaelinkirkkoon. He tekivät useita opintomatkoja Ranskaan ja Italiaan perehtyen myös lasimaalaukseen, mikä paransi pariskunnan yhteistyömahdollisuuksia. He elivät ja työskentelivät yhdessä 60 vuotta.[1]
Karpakka oli mukana 1950-luvulla perustetussa Otto Mäkilän ympärille muodostuneessa Ryhmä 9:ssä, jossa oli mukana monia muitakin turkulaisia surrealistien ensimmäiseen polveen lukeutuvia taiteilijoita, muun muassa Karpakan vaimo Hilkka Toivola. Karpakka samoin kuin vaimonsa oli myös taiteilijaseura Arten perustajajäseniä.[2] Karpakan tuotantoa on luonnehdittu harkituksi ja älylliseksi. Hänen tyyliä kuvattiin 1940-luvulla omaa sisäistä maailmaa kuvaavana, henkistyneenä ja haaveellisena. 1950-luvulla Karpakka teki opintomatkat Italiaan ja Ranskaan ja tämän jälkeen hän siirtyi vuosina 1952–1953 lähes abstraktiin ilmaisuun. Karpakka kokeili 1960-luvulla frottage-tekniikkaa, jossa maalausjälki saadaan eläväksi hankaamalla työtä epätasaista pintaa vasten. Kyseisen menetelmän kehittäjä oli dadaisteihin ja surrealisteihin lukeutuva Kurts Schwitters.[3]
Teoksia
- Endymion, runoja, Kustannusosakeyhtiö Aura, 1945, nid.
- Maan ihminen, runoja, 1946, sid.
Lähteet
- Otso Karpakka Kuvataidematrikkelissa
- Wäinö Aaltosen museon sivut[vanhentunut linkki]
- Taide-lehden arkisto[vanhentunut linkki]
- Mobile[vanhentunut linkki]
- Turku-tiedotteet[vanhentunut linkki]
- Suomen kuvataiteen bibliografia
Viitteet
Kuvia
Ennustus, öljymaalaus[vanhentunut linkki]
| ||||||||||
