Naukograd

Naukograd (ven. наукогра́д) on venäläinen tiedekaupunki. Kaupunki voi saada tiedekaupungin aseman, jos siellä sijaitsee paljon tutkimustoimintaa yliopiston tai valtion tutkimuslaitoksien muodossa. Nimitys on verraten uusi: Obninskistä tuli ensimmäinen naukograd vuonna 2000. Dubna (2001), Koroljov (2001), Koltsovo, Frjazino (2003) ja Reutov (2003) saivat tämän nimen pian sen jälkeen.^[1]

Naukogradeissa tehtävä tutkimus ja kehitystyö on sidoksissa Venäjän aseteollisuuteen. Näihin kaupunkeihin on myös suunniteltu keskivertoa paremmat elinolot sekä muita kannustimia naukogradin asukkaille.^[2]

Tiedekeskuskaupunkeja on nykyisin noin 70. Suomea lähimmät naukogradin aseman saavuttaneet kaupungit ovat Leningradin alueen ydinvoimatekniikan tuotekehitys- ja tuotantopaikkakunta Sosnovyi Bor, petrokemian vientikeskus Primorsk (Koivisto) ja Pietarin ydinfysiikkainstituutin kotipaikka Hatsina sekä Pietarin länsiosissa sijaitseva yliopistollisten laitoksen keskittymä Pietarhovi.^[1] Kolmisenkymmentä tiedekeskusta sijaitsee Moskovan läheisyydessä. Monia tiedekaupunkeja löytyy Volgan varrelta tai Ural-vuoristosta ja muualta Siperiasta.^[1]

Neuvostoliitossa toimineet tiedekaupungit olivat usein suljettuja ja asetutkimukseen keskittyneitä. Kymmenen ydinasetutkimukseen keskittynyttä kaupunkia on edelleen suljettuja.^lähde?

Lähteet

↑ ^a ^b ^c Peretšen naukogradov Rossijskoi federatsii naukograds.ru/. Arkistoitu 27.3.2010. Viitattu 23.7.2012. (venäjäksi)
↑ Kalashnikova, Marina: Russian Naukogrady as the focal point of Russia's drive towards the future. The RUSI Journal, 1995-04, 140. vsk, nro 2, s. 34–43. doi:10.1080/03071849508445905. ISSN 0307-1847. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)