Kauko Vuorensola
Kauko Vuorensola (3. maaliskuuta 1923 Oulu – 6. marraskuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, televisio-ohjaaja ja järjestäjä.
Vuorensola aloitti uransa näyttelijänä. Hän vakiintui sivurooleissa ja muutenkin pienissä elokuvarooleissa. 1950-luvulla Vuorensola näytteli lukuisissa Aarne Tarkaksen elokuvissa, kuten Kovanaama (1954), Villi Pohjola (1955) ja Sankarialokas (1955). Hän kuului myös lukuisten sotilasfarssien kantahenkilökuntaan. Hän toimi 1950-luvulla usein myös kuvaussihteerinä ja leikkaajana, ja vuonna 1959 hän siirtyi päätoimisesti elokuvaohjaajaksi Yleisradion perustamaan Suomen Televisioon. Hän oli toiminut aikoinaan Tarkaksen apulaisohjaajana.[1]
Vuorensola ohjasi Eeva Joenpellon romaanista Suomen ensimmäisen pitkän televisioelokuvan Veljen varjo (1964)[2]. Hän työskenteli pitkään lyhytelokuvien parissa, hän ohjasi muun muassa lyhytelokuvat Tulethan isä (1964) ja Yöjuna (1966).
Kauko Vuorensolan isä oli näyttelijä Yrjö Vuorensola (1893–1978).
Filmografia näyttelijänä
- Hornankoski (1949) (nuori mies tansseissa)
- Forsfararna (Hornankosken ruotsinkielinen versio)
- Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin (1950) (Iivo Mutanen)
- Katariina kaunis leski (1950) (tuomarin palvelija)
- Köyhä laulaja (1950) (osakuntalainen)
- Radio tekee murron (1951) (konstaapeli Pehkonen)
- Rion yö (1951) (Don Josén apuri)
- Tytön huivi (1951)
- Neljä rakkautta (1951) (pontikankeittäjän apulainen)
- Kenraalin morsian (1951) (yksi korpraaleista)
- Pitkäjärveläiset (1951) (kylänmies)
- Kuollut mies kummittelee (1952) (Reikku)
- Salakuljettajan laulu (1952)
- Miljonäärimonni (1953) (huoltomies / alokas)
- Kuningas kulkureitten (1953) (upseeri)
- Kolmiapila (1953) (työntutkija)
- Alaston malli karkuteillä (1953) (poliisi)
- Kaksi hauskaa vekkulia (1953) (mies katsomossa)
- Olemme kaikki syyllisiä (1954) (koulutoveri)
- Kovanaama (1954) (konna)
- Laivaston monnit maissa (1954) (merimies / vakooja)
- Villi Pohjola (1955) (konna)
- Sankarialokas (1955) (alokas / legioonalainen)
- Ryysyrannan Jooseppi (1955) (nuorempi konstaapeli)
- Olet mennyt minun vereeni (1956) (kuulusteleva konstaapeli)
- Jokin ihmisessä (1956) (merimies)
- Evakko (1956) (pioneeriupseeri)
- Herra sotaministeri (1957) (Ison-Britannian sotilasasiamies)
- Paksunahka (1958) (poliisi)
- Verta käsissämme (1958) (sotamies asemalla)
- Sven Tuuva (1958) (vartiomies)
- Kohtalo tekee siirron (1959) (pokerinpelaaja)
- Ei ruumiita makuuhuoneeseen (1959) (espanjalainen konna)
- Villin Pohjolan kulta (1963) (uhkapeluri)
- Jengi (1963) (ryöstäjä)
Lähteet
|
