Albert Hull
Albert Wallace Hull (1880–1966) oli yhdysvaltalainen fyysikko, joka kehitti elektroniputkia. Hän keksi 1920-luvulla tyratroniksi kutsutun elektroniputken, joka vaihtovirta voitiin muuttaa tasavirraksi sekä kaksihilaisen tetrodin.[1]
Hull suuntautui aluksi humanistisille aloille ja suoritti Yalen yliopistossa loppututkinnon kreikan kielessä. Hän päätyi kuitenkin vaihtamaan alaa ja suoritti Yalessa fysiikan loppututkinnon. Vuonna 1914 hän pestautui General Electric -yhtiön tutkimuslaboratorioon Schenectadyyn. Hänen 1921 julkaistu tutkimuksensa käsitteli elektronien liikettä samankeskisten sylintereiden välissä. Tätä laitetta hän kutsui magnetroniksi. 1930-luvulla Hull alkoi kehittää sellaisia metalliseoksia, joilla olisi sama lämpölaajenemiskerroin kuin lasilla. Niiden ansiosta lasi-metalliliitokset saatiin kestäviksi.[1]
Lähteet
- ↑ a b Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos): Muutosten vuosisata 3, s. 261. Alkuteos: Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18420-9.
| ||||||||||||||||||
